Akikuvaa.com

Ennen kuin luet tämän, suosittelen lukemaan ensimmäiset osat tästä saagasta TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Tiistaina oli teemassa ”olla vaan”. Käytiin vaihtamassa parit farkut mitkä olivat väärän kokoiset. Takaisin tullessa käväistiin puolestaan Alhaurinissa pizza mestassa, jota meille oltiin suositeltu. Pizza ja limu/olut kustansivat ruhtinaalliset 4€. Ei ole minusta ainakaan hinnalla pilattu. Muuten oltiin lähinnä kämpillä.

Sitten olikin vuorossa yksi reissun mieleen painuvimmista päivistä. Keskiviikkona startattiin aamulla matkaan ja otettiin suunnaksi Gibraltar. Matkaa taitettiin about 2h ja sitten erään vuorenharjanteelta alas lasketellessa alkoikin horisontissa näkymään tuttavallisemmin Kippis. Silti saatiin tuosta ensimmäisestä näköhavainnosta ajaa jotain tyyliin puolituntia ennen kuin oltiin saarelle menevällä tieosuudella. Kippishän kuuluu virallisesti Englannille, vaikkakin siellä vallitsee autonomia. Tästä johtuen mentäessä ja lähdettäessä on rajatarkastus. Kaivettiin passi jo hyvissä ajoin esille, jotta tarkastus menisi sujuvasti ja nopeasti. Ja niin se menikin. Annoin kummankin passit virkailijalle ikkunasta, se katsoi ne puolihuolimattomasti läpi, vilkaisi kerran laiskasti auton avonaisesta ikkunasta sisään ja ojensi passit takas. Jäi fiilis, että olisi ollut ihan sama kenen passia siinä olisi näyttänyt tai ihan sama millä autolla olisit rajan yli ajanut. Joka tapauksessa tyyppi iloisesti toivotti tervetulleeksi ja jatkettiin matkaa hiukan naureskellen tilanteelle.

Korkeat talot taka-alalla ovat Espanjan puolella, rajatarkastus heti niiden tällä puolella.

Korkeat talot taka-alalla ovat Espanjan puolella, rajatarkastus heti niiden tällä puolella.

Kun ajaa Kippikselle sisään, joutuu väkisinkin ajamaan saaren erikoisen lentokentän ainoan kiitoradan lävitse. Sama koskee niitä ketkä tulee sinne kävellen tai fillarilla. Siinä ne kulkee autojen vieressä kiitoradalla. Sitten kun kone on laskeutumassa/nousemassa, niin ne poikkasee vain muun liikenteen kokonaan. Täysin muunlaiseen menoon tottuneena outoa, mutta yksinkertaista. Jos sanotaan muulla Espanjassa tai Etelä-Euroopassa olevan hurja liikenne, niin se ei ole mitään verrattuna Gibraltarin menoon. Siellä on skoottereita vähintään kolme kappaletta per naama ja jengi ajelee aivan kreisisti vailla mitään tolkkua. Kaksi pyöräset menee ihan kahdeksikkoa autojen välistä, vanhemmat herrasmiehet vetää ilman kypärää sikarit suussa ajaessaan yms… Kun oltiin päästy kunnolla saarelle sisään, etsittiin autolle parkkipaikka. Löydettiinkin iso parkkipiha, jossa 95% autoista oli kolhittu kummastakin kyljestä suhteellisen reippaasti. Pikkasen pelotti jättää meidän auto siihen, mutta ei oikein mitään muutakaan vaihtoehtoa ollut.

Seuraavaksi ohjelmaan kuului jonkun ravintolan metsästäminen mistä saataisiin aamupalaa. Hetki dallailtiin Kippiksen vuorta kohti ja löydettiin kiva paikka jonka terassille paistoi aurinkokin. Otettiin siitä kahvia, sandwitchit ja caesarsalaatti puoliksi. Olikin mutten sen verran iso salaatti, että siitä riitti myös kahdellekin enemmän kuin oikein hyvin. Vähän kalliimpaa kuin mihin oltiin totuttu Espanjassa. Lisäksi eurojen ohessa maksuvälineenä käy myös punnat. Syömisen jälkeen plääniin kuului vuoren nyppylän laelle meneminen. Sinne pääsee kondoolilla, jolla menimmekin, vaikka hissin läheisyydessä paikalliset yrittivät myydä Hiace-kyytiä ylös. Kieltäydyttiin, koska siinä menisi puolet siitä hauskuudesta minkä kondoolilla menemisestä sai. Otettiin liput vain ylöspäin, koska oltiin päätetty kävellä alas. Ylhäällä juuri ennen hissin pysähtymistä, innokkain apina hyppäsi hissin katolle, tuli istumaan avoimen ikkunan reunalle ja yritti pölliä ensimmäisen rouvashenkilön laukusta tavaraa. Noita apinoita elelee tuolla vuorella vapaana melkoisesti. Ovat tottuneet turisteihin jotka käyvät niitä katsomassa. Alhaalla oli myös varoitukset juuri niiden tavasta varastaa kaikenlaista ja myöskin kielto niiden ruokkimisesta. Siitä napsahtaa sakkoa kevyet 5000€, mikäli jää kiinni.

Akikuvaa.comAkikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.comAkikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com
Käveltiin hissien ylätasanteen lähistöllä ja bongattiin edellä mainittuja karvaisia veijareita. Huipulla on myöskin vanhaa linnoituksen rauniota, ilmeisesti sota-ajalta asti. Alaspäin lähettiin kävelemään portaita joita sitten riittikin. Varsinkin alkupäässä apinoita majaili portailla ja sen vieressä kulkevalla muurilla. Pikkasen jännitti ohittaa ensimmäiset otukset. Noistahan ei koskaan tiedä milloin ne hermostuu ja mitä ne keksivät. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ei saatu suututettua yhtään niistä. Askelmien määrästä ei faktaa ole, mutta jos vertaan mututuntumalla niitä legendaarisiin Maltsun portaisiin, niin veikkaisin noin 2500askelmaa. Siitä matka jatkui serpentiinitietä alaspäin. Aina välillä tie kumminkin nousi ja taas laski. Puolenvälin jälkeen pysähdyttiin tasanteelle ihastelemaan Kippiksen erikoista lentokenttää. Harmiksi juuri silloin ei ollut koneita lähdössä. No miten sitten jatkettiin alas päin? Jälleen kerra tolkuttomasti portaita alas kaupunkiin asti. Portaat kulkivat talojen läpi ja vastaan tuli paikallisia koululaisia. Mietittiin siinä mikä yleiskunto niillä tenavilla mahtaa olla, kun kipuavat niitä portaita edes takaisin.

Sitten autolle, jännitystä ilmassa missä kunnossa kulkupeli olisi. Ehjänähän se siellä. Vaikka nälkäkin alkoi tehdä taas kerran tuloaan, päätettiin vielä heittää autolla rundi saaren ympäri. Ihan kauimmassa kärjessä oli kahvila, sekä rannalla mutamia isoja tykkejä esillä. Sumpin nappasin siitä mukaan ja katseltiin tykit läpi. Tuosta samaisesta paikasta näkyi Afrikkaan, kuten vuoreltakin. Takas rajatarkastukseen ajettiin saaren toista reunaa ja siellä olevia tunneleita pitkin. Aika härö fiilis painella tunnelia, jossa ei ole ruiskubetonia missään pinnoissa, vesi tippuu katosta suoraan ajokaistoille ja ilmanvaihtoa ei ole yhtään sen enempää, kuin mitä luonnon oma mekanismi tuuli pystyy jeesaamaan. Kalliopölyä leijaili sumun lailla tunnelissa.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Päästiin myös kokemaan se miten koko saaren hullu liikenne seisahtuu kaikki kerralla kun lentokone laskeutuu tai nousee saaren kiitorataa pitkin. Juuri ennen kuin olimme päässeet kiitoradalle, liikenne katkaistiin ja joku pieni yksityikone nousi ilmaan. Itse rajatarkastus oli asteen tarkempi kuin tultaessa. Jonoa kertyy rajalle paljon, koska lähdettiin juuri siihen aikaan, suurin osa Espanjalaisista työntekijöistä on palaamassa takaisin oman maan puolelle. Rajalla on lisäksi Espanjan pahamaineisen Gardia poliisin pistotarkastuksia. Meidän edessä ajava auto esimerkiksi otettiin pistariin, meitä ei.
Siitä teenpäin plääni oli seuraava. Ajettaisiin vielä poispäin, aina Tarifaan asti, siihen surffareiden paratiisiin, katsottaisiin joku kiva ravintola rannalta ja mentäisiin syömään. Tarifaan kyllä mentiin ja rannalle asti, mutta siellä ollut putiikki myi tuotteita ainoastaan janoisille sankareille. Varmasti lähistöltä olisi löytynyt ravintoloita, mutta tyydyttiin katsomaan hetki tajuttoman upeaa auringon laskua, jonka jälkeen takaisin autoon ja nokka kohti Marbellaa. Siellä sitten vihdoin päästäisiin syömään.

 

Marbellassa pistetiin auto muutaman korttelin päähän rantakadusta, jonkun paikallisen marketin parkkihalliin ja jalkauduttiin. Löydettiinkin nopeasti kivan näköinen rafla, mistä näytti saavan maukasta sapuskaa. Toki siinä vaiheessa kummallakin alkoi olla jo niin nälkä, ettei sitä varmaan hirveen kriittisellä silmällä enää katsonut. Kävi kuitenkin tuuri, paikka oli varsin kiva, ruoka oli hyvää ja kaikin puolin kiva fiilis viettää viimeistä iltaa. Seuravana päivänä oltaisiin lähdössä illalla ajelemaan kohti Madridia. ”Hyvä ruoka, parempi mieli”, niin se vain menee. Käppäiltiin vielä rantabulevardia hetken ja käytiin pelaamassa rallipeliä ennen kuin suunnattiin autolle. Koska oltiin päädytty jättämään auto marketin alakertaan, saatiin hoidettua aamupala-ainesten osto siinä samalla. Sitten kämpille.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Viimeisenä aamuna oltiin laitettu kellot soimaan 07:00, jotta sitten päivällä väsyttäisi sen verran, että saisi nukuttua päiväunet. Näin jaksaisi sitten paremmin työntää yötä vasten Madridia kohti. No, kellon soitua kahvia tauluun. Mimmit lähti koirien kanssa vetämään aamulenkin kun minä jäin vastailemaan muutamiin sähköposteihin. Päivällä käytiin vielä pyörähtämässä Fugen nurkilla, takasin tullessa haettiin kaupasta evästä yötä varten. Vaikka oltiin herätty aikaisin, niin minähän en sitten saanut nukuttua niitä päikkäreitä millään. Tunnin verran pyörin sängyssä, mutta kun se uni ei tule, niin itsellä menee ainakin vati siihen tyhjänpanttina makoilemiseen. Kauniimpi puoliso sai kyllä nukuttua. Hänen herättyään vuorossa oli operaatio pakkaus. Se hiukan jännitti, koska olin itse liikenteessä aika pienellä matkalaukulla ja olihan siinä jo 10 päivän tavarat mukana tullessa. Jotenkin kuitenkin onnistuin tunkemaan suurimman osan matkalaukkuun ja loput olkalaukkuun mikä oli mukana, koska siinä oli hyvä kuljettaa päivittäisiä tavaroita kun liikuimme. Nyt otin vain sen ja kamerarepun käsimatkatavaroihin. Vielä iltasumpit Mirvan ja Markon kanssa, ennen lähtöä. Niin ja kerkesi Marko hakemaan vielä pizzaakin, joten mahat täynnä päästäisiin lähtemään.

Akikuvaa.com

 

Kymmenen jälkeen lähdettiin matkaan. Noin 60 kilsaa oltiin ehditty painelemaan, kun viereiseltä penkiltä kuului –Tuntuu kuin silmät alkas mennä kiinni- ja niin apukuskin penkillä nukuttiin. Käytännössä suoraan ajettiin vajaa 600 kilsaa. Yksi pieni parin min pysähdys, mutta ei muuta. Vielä ennen Madridin lentokenttää Gardiat olivat sulkeneet motarin ja järjestäneet ratsian siihen. Olivat sumputtaneet tien niin, että vain yksi auto kerrallaan pääsi läpi. Konepistoolit kädessä kurkkivat jokaisen auton sisään, mutta eivät kyselleet mitään. Hiukan kuumottava tilanne vielä loppuun. Luultavasti etsivät jotain etsintäkuulutettua tai vastaavaa. Lentokentällä auton palautus hieman aiheutti päänvaivaa. Madridin kentälläkin on kokoa sen verran, ettei auton palautuspistettä meinannut alkuun löytyä. Mutta kaikki hyvin, loppu hyvin.

Akikuvaa.com

Lento lähti lähes ajallaan 06:00 jälkeen. Kotimatkalla mentiin myös Damin kautta, mutta vaihtoaika oli vain siedettävä tunti. Helsinki-Vantaalle saavuttiin aikataulussa. Kyyti odottikin jo kentällä, joten kotiutuminen oli sujuvaa. Himassa parit leffat ja pää tyynyyn joskus yhdentoista jälkeen. Olihan siinä jo vedetty samoilla silmillä to aamusta pe iltaan.

Muista käydä tykkäämässä Akikuvaa.com:ista myös Facebookissa ja laita seurantaan Twitterissä, sekä Instagramissa tai seuraa hastägillä #Akikuvaa. Näin tiedät ensimmäisten joukossa mitä on meneillä.