Image Alt

Bloggaus

Monesti etätyö mielletään samaan yhteyteen kuin nykyään sosiaalisessa mediassa trendaava aihe #digitalnomad. Tuon hästägin takaa löytyy lukematon määrä kuvia ja postauksia siitä, kuinka milleniaalit elävät maailmalla työskennellen läppäreillä milloin mistäkin. Yleensä siihen vielä liitetään vahvasti mitä hienoimmat maisemat työskennellä. Osittainhan samaan kategoriaan etätyökin menee, mutta se on myös paljon paljon muutakin. Itsellä tästä on kokemusta, koska teinhän itsekin vuosi sitten

Tämän vuoden juhannus vietettiin mökillä. Viimeisestä onkin aikaa, sillä viime kesänä jussi juhlittiin Himoksella festareilla, sitä aikaisempi Espanjassa Calellassa Barcelonan lähellä ja sitä aikaisempi meni Stadissa. Nyt paineltiin mökille torstaina duunien jälkeen vähän rentoutumaan. Saunomista, syömistä, valvomista aamuun, vähän kuvailua ja tyhmää läppää, sekä tietenkin pikkasen sitä alkomahoolia. Aika tiukan duuniputken jälkeen kelpasi enemmän kuin hyvin! Kuvailtiin taas Meeritin kanssa toisiamme

Kanna kameraa enemmän mukana Vanha ja jo ehkä hiukan kliseinenkin läppä: ”paras kamera on se, joka on mukana”, pitää kyllä paikkansa. Olenkin tämän vuoden puolella kantanut kameraa mukana enemmän kuin normaalisti, verrattuna viime vuoteen. Puhelimella näppäilyt on toki edelleen ihan jees, mutta kyllä se ”oikea” kamera aina puhelimen voittaa. Ja faktahan on, kuvia syntyy kunhan vain kuvaa, kuvaa ja kuvaa. Yllä mainitusta

Kuvaamassa - Potretteja Heti ensimmäinen viikonloppu Suomeen paluun jälkeen menikin aika kuvauspainotteisesti. Lauantaina kävin kuvaamassa Meeritin kanssa ja sitten heti perään sunnuntaina oli seuraavan kerran aika ulkoiluttaa kameraa, kun Laura oli saapunut Kuopiosta Stadiin. Sunnuntain osalta kuvia tulossa seuraavassa postauksessa. Lauantain osalta ei oltu ennakkoon suunniteltu mitään kuvaamista, mutta yht´äkkiä saatiin idea, kamerat reppuun ja kuvausspotteja metsästämään. Napattiin kahvit mukaan ja käytiin katsomassa

Haikkaamaan Blue Mountainseille Viikko takaperin vietettiin viikonloppua vähän erilaisemmissa maisemissa kuin normaalisti. Lauantaina aamulla lähdettiin ajamaan kohti Blue Mountainsin aluetta. Vedettiin aamupalat perillä pienessä kylässä paikallisessa kahvilassa. Siitä ajettiin lyhyt matka paikkaan mihin jätettiin auto, reppu selkään ja haikkaamaan. Laskeuduttiin Blue Mountainsin vuorten väliin laaksoon ja haikattiin siellä. Aivan sairaan kaunista ja siistin näköistä. En ole ihan varma kutsutaanko laakson metsää viidakoksi,

AVICII: TRUE STORIES Törmäsin tähän otsikon mukaiseen dokkariin Netflixissä vasta Aviciin kuoleman jälkeen. Niin kuin monet tietävätkin, olen todella suuri fani mitä dokkareihin tulee. Jaksaisin katsoa niitä vaikka joka päivä. Tämä noin puoli vuotta sitten julkaistu katsaus yhden Ruotsin kuuluisimman artistin elämään on toteutettu poikkeuksellisen hyvin. Tarinan kerronta etenee varsin mallikkaasti ja mukana on kiitettävän paljon keikkojen ulkopuolelta materiaalia. Studiossa työskentelyä, iltoja

Olen ollut aina suuri etätyön fani. Se pitää mielen virkeänä ja varsinkin nykypäivänä varsin käypä tapa tehdä hommia monella alalla, koska fyysistä pakkoa olla tietyssä paikassa töiden hoitamiseksi ei monella alalla oikeasti ole. Vaikka olen tehnyt Suomessakin etänä töitä, niin kotona, mökillä, kun hotelleissakin, on täällä Ausseissa ollut kumminkin tavallaan eri twisti. Aikaeroa on reilusti ja se pitää ottaa huomioon töitä

Onko onnellisuus paljon rahaa tai taloudellisen riippumattomuuden tavoittelua? Onko onnellisuus sitä, että on oma omistusasunto? Korkeasti koulutettu ja pari tutkintoa takataskussa?Tässä viime vuosien aikana matkustaessa olen pohtinut paljon otsikon mukaista kysymystä, mitä onnellisuuteen vaaditaan? Tämä on tietenkin makuasia. Tiedättehän, toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä. Mutta viime vuoden lopulla parin laskettelumatkan aikana tämän kysymyksen pohdinta omassa päässä kiihtyi ja alkoi selkeytymään

Voiko lämpöön kyllästyä? Veikkaan että ei, ei ainakaan kovin helposti. En edes osaa selittää miten ihanalta tuntuu aamuisin herätä, avata ovi ja tallata terassille juomaan kahvia shortseissa paljain jaloin, hihattomalla tai ilman. Lämpöinen tuulenvire hyväilee kroppaasi ja ”haistat” aavistuksen kosteahkon lämpimän subtrooppisen ilman. Jos jatkat tallustamista kadulle asti, niin lämpöinen betoni tai asfaltti hyväilee jalkapohjiasi. Olen myyty. En ole kohta kuukauteen käyttänyt

Ennen tänne lähtöä lähes kaikki yrittivät pelotella hirveän paljon paikallisilla eläimillä, mitkä yrittävät mitä luultavimmin tappaa mut heti alkuun. Samaa väitti joka toinen kirjoitus Australiasta. Heti kolmantena päivänä tässä lähistöllä sattui hain hyökkäys, joskin kukaan ei onneksi kuollut. Tavallista fillarilla kaatumista pahemmat haavat hyökkäyksen uhri toki jalkoihin sai. Mutta tämä oli ensimmäinen hain hyökkäys tällä alueella aikoihin ja vielä pidempi aika

Kuten otsikkokin kertoo, niin tässä on taas menty eikä meinattu. Toissa viikolla oltiin Salossa, kuvailemassa juttuja kesän tulevaan Eezy Baskettiin ja kävin vetämässä pienen luennon Loimalla. Loppuviikosta (ke ja to) näin muutamia kavereita after workkien merkeissä. Perjantaina suunnaksi Savonlinna. Siellä oli ohjelmassa palaveerausta. Palsujen jälkeen menin hotelliin joskus puoli viiden aikaan ja heti syömään. Safkan jälkeen kelasin kuluttaa perjantain huoneessa, koska

Minulla on tapana selata netin ihmeellistä maailmaa aina kun on hetken tylsää, tai kun ei ole mitään tekemistä. Koska minulla on vaikeuksia nukahtaa, tulee varsinkin iltaisin seikkailtua somen lisäksi paljon netissä lukemassa juttuja. Törmäsin tässä taannoin Janni Hussin kirjoituksen, jonka hän oli otsikoinut ”Koukussa vapauden tunteeseen”. Hän pohti välillä tulevia onnellisuuden puuskia ja mietti missä tilanteissa ne yleensä tulevat tai

Kuten otsikkokin kertoo, nyt on sitten laskukausi avattuna jo lokakuussa. Lähettiin viikko sitten maanantai aamuna matkaan, määränpäänä Itävalta ja Hintertux. Lento lähti aikaisin aamulla ja oltiinkin jo kahdeksan jälkeen Frankfurtissa, missä vietettiin päivä ennen kuin meidän seuraava lento kohti Innsbruckia lähti. Sieltä auto alle ja ajettiin perille. Säät suosi ja oikeastaan jos viimeistä päivää ei ota huomioon, niin aurinko paistoi koko

Olen itse sellainen hösääjä, että todella tarvitsen to-do listoja. Muuten unohtelen asioita kun seuraavia juttuja tulee eteen ja tätä en todellakaan tee pahalla. Välillä nuppi käy vain niin kovasti ylikierroksilla, että keskittyminen on vaikeaa. Homma on aina rokannut paljon paremmin, kun käytössä on ollut joku to-do appsi. Jokaisen käyttö on tähän mennessä ensin hiipunut ja sitten loppunut kokonaan. Syy tähän

Jäähyväiset Sulantoblogille Kaikki hyvä loppuu aikanaan, nyt myös Sulantoblog. Pieni henkilökohtainen haikeuden tunne jo nyt, sillä olen seurannut Sulantoblogia lähes alusta asti ja aika pitkään ollaan tehty Sulannon Matin kanssa yhdessä juttuja. Jossain vaiheessa hoidin sivuston mediamyyntiäkin. Muista kun Matti vaihtoi saitin bloggerista omalle palvelimelle ja minä samaan aikaan laitoin nykymuotoista Akikuvaa.comia pystyyn. Puhuttiin Google+ palvelun kautta lukematon määrä tunteja videopuheluita,