Image Alt

Akikuvaa.com

Pari viikkoa sitten viimeksi ja nyt heti perään uudestaan! Aikaisempi postaus löytyy TÄÄLTÄ. Duunattiin taas Saran kanssa uutta tatuointia iholle. Nyt vuorossa oli vasemman käden hauiksen seutu ja kuvassa on leijona jolla merenneidon pyrstö. Tämän luonnoksen Sara piirsi jo aikoja sitten ja alkuperäinen tarkoitus oli tehdä tämä viime vuoden loppu kesällä. Kuten jo edellisessä jutussa mainitsin, silloin ei ehditty tekemään enempää,

Paluu ns. juurille. Hetkeen en ole lentopalloa tai biitsiä juuri kuvannutkaan. Joku aika sitten kävin pitkästä aikaa kuvailemassa naisten maajoukkueen ottelussa. Ensimmäisen erän oli ihan hukassa lähinnä siksi, koska en tykkää käyttää sarjakuvausta juurikaan. Tämä valinta helpottaa jälkityöskentelyä, kun kuvien määrä pysyy kohtuullisena, eikä lähde lapasesta. Toisessa erässä pääsin taas kiinni homman juonesta vanhaan tuttuun malliin. Nyt viikonloppuna Helsingissä pelattiin biitsin

Viikonloppu oli erityisen hauska ja tällä kertaa edes alkoholilla ei ollut hirveän isoa roolia hauskuudessa. Oltiin Sahanlahdessa viettämässä viikonloppua. Majoituspaikkoina toimi vene ja asuntoauto. Ilma oli kesäinen, aurinko paistoi ja paarmat pörräsivät ympärillä. Välillä tuli jopa outo tunne Suomessa, meinaan meinasi tulla hiki, vaikka ei tehnyt muuta kuin istui paikallaan. Kesä Kesä Kesä! Koska tarkempi sijainti oli Sahanlahti Resort, niin viikonloppuun

Viime vuonna, vajaa vuosi sitten Sara teki ensimmäisen tatuointista ihoon ja se oli minun iholle. Vasempaan rintaani tuli retromallinen kamera. Enempää hän ei ehtinyt silloin tekemään, kun opinnot Atlantin takana kutsuivat. Alkuvuodesta pyysin Saraa suunnittelemaan kuvan. Annoin spekseiksi sen, että haluaisin tyyliin tekstin: ”storytelling”, mutta en kuitenkaan tekstinä. Pyysin siis häntä piirtämään sen kuvana. Ja niin otin viime helmikuussa Lontoon

Ensimmäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ. Tosiaan, kun Sephora ja Marjaana lähtivät paikalta, jäätiin vielä Annin kanssa kuvailemaan muutamia sporttisempia ruutuja. Ja mikäs siinä, Kaapelitehtaalla kun kerran oltiin ja kiva kuvausmiljöö saatu käyttöön koko illaksi. Annilla eka kledjujen vaihto ja minä rupesin miettimään valaisua ja kohtia missä kuvataan. Otettiin muutamia eri tyylisiä ruutuja posettelusta venyttelyyn. Muutamat yhdellä valolla ja osa kahdella. Aika kivasti

Oltiin jo jokin aikaa sitten kuvaamassa Annin kanssa ja silloin jo heti sovittiin, että voitaisiin kuvailla lisää jossain välissä. Tsekkaa edellinen postaus TÄÄLTÄ. Nyt mukana oli hänen lisäksi Miss Helsinki 2017 titteliä hallussaan pitävä Sephora Lindsay ja Miss Plus Size 2017 – Marjaana Lehtinen. Annihan on yksi tämän vuoden fitnessmalli –kisan top10 kilpailijoista ja kyseinen kilpailu ratkeaa vasta syksyllä. Nyt nämä

Paukutettiin viime viikolla Trash The Dress tyylisiä kuvia. Rapakon toisella puolella suurtakin suosiota nauttiva hääkuvauksen kuvausmuoto on pikku hiljaa rantautumassa myös tänne pohjolaan. Trash the dress on kuvaus, jossa häämekko sotketaan tai turmellaan häiden jälkeen. Kuvissa voi olla pelkästään morsian tai sitten mukana voi olla sulhanenkin yhteiskuvissa. Nämä olivat sovitut kuvaukset, jossa luottomallini Laura Puntila esitti morsianta. Saatiin mekot sotkettaviksi

Tiedättekö kun on välillä hektisiä päiviä ja välillä vähän enemmän hektisiä? No, pari viikkoa sitten eräs tiistai oli sellainen ja sama jatkui keskiviikon puolelle. Homma meni jokseenkin näin: Heräsin siinä seiskan aikaan, kahvi valumaan ja suihkuun. Nopeasti vaihtovaatteet reppuun, sekä siistimmät housut ja kauluspaita. Meilin ja some kanavien tsekkaus siinä samalla kun hörpin sumpit. Kengät jalkaan, autolle ja toimistolle. Siellä sitten

Kaikkihan sen tietävät, että monipuoliseen treenaamiseen kuuluu myös välillä aerobinen harjoittelu. Käytiin taas eilen hoitamassa tämä aerobinen Rush Helsingissä. Pari tuntia kun pomppii voltteja yhtä kyytiä, saa hien pintaan ihan samaan tyyliin kuin pitkällä juoksulenkillä, ellei jopa paremmin. Lisäksi homma on oikeasti kivaa! Tämä on ehkä yksi hauskimmista tavoista hoitaa viikon aerobinen. Käytiin eilen taas pomppimassa ja kuvailtiin siinä samalla

Olen useasti jauhanut siitä, miten paljon tärkeämpää on keskittyä siihen, että kuvaa enemmän ja miettii vähemmän sitä mitä ei voi tehdä. Pokkarin käyttö on itsellä ja varmaan aika monella muullakin puhelinkuvaamisen myötä loppunut käytännössä kokonaan. Kirjoitin viimeksi täällä, ettei millään muulla ole väliä, kuin lopputuloksella. Se millä välineellä kuva on otettu, on merkityksetön. Oltiin huhtikuun lopulla duunikavereiden kanssa Tahkolla pidennetty

Kyhäsin viikonlopun iloksi videokuvauksista showreelin vuodelle 2017. Tämä on ollut jo pitkään mielessä ja nyt siinä se vihdoin on! Muista käydä tykkäämässä Akikuvaa.com:ista myös Facebookissa ja laita seurantaan Twitterissä, sekä Instagramissa tai seuraa hastägillä #Akikuvaa. Näin tiedät ensimmäisten joukossa mitä on meneillä. PS: Snäpistä löytää myös: @akikuvaa!

”Moikka Aki! Olisko sulla kiinnostusta tehdä jokin kuvaussessio yhdessä?” -Itseasiassa mietin tossa ihan samaa. Milloin sulle sopis?” Jotenkin tuolla tavalla se keskustelu taisi alkaa. Ja sitten käytiin lauantaina aamupäivällä Annin Valliuksen kanssa kuvailemassa. Olisin varmaan itse ehdottanut kuvauksia, jos hän ei olisi ehtinyt ensin. Pieni linkki meillä keskenään toki on, kummatkin on samoilla huudeilla viettänyt nuoruutensa.  Anni lähti Fitnessmalli –kilpailuun

Eräs ilta juorusin kaverin kanssa puhelimessa ja sain samalla vinkin appsista nimeltä FiLMiC PRO. Kyseinen palikka on videokuvaamiseen tarkoitettu ohjelma mobiililaitteisiin. Appsissa saat kuvaamiseen lähes kaiken käsisäädölle, sekä voit hallita ääntä ja eri videolaatuja. Koska tiedän kaverin suhtautumisen kuvaamiseen ja myöskin hänen mieltymykset, uskalsin aika pitkälti varauksetta ostaa appsin, jonka hinta on 19 dollaria App Storessa. Kirjotan tästä vielä lisää

Kyllä, olen sitä mieltä mitä otsikossa lukee. Enkä nyt puhu kilpaurheilusta, vaan oman fyysisen ja henkisen kunnon ylläpitäjänä. Olen tykännyt ja tykkään tehdä kovasti duunia. Monet jutut ovat sellaisia mitä kelaa koko ajan, eikä kaikkia duuneja voi sulkea päästä pois toimistoaikojen ulkopuolellakaan. Urheilemalla pystyy kuitenkin pitämään stressiä loitolla ja saa nollattua päätä. Lajillakaan ei ole niin paljon väliä, kunhan vain saa

Ihan alkuun on pakko kertoa hieman taustoja. Tutustuin Krookin Pekkaan lentopallon kautta, kun vedimme muutaman vuoden yhdessä Korson Vedon, nykyisen Vantaan Ducksin tiedotusta. Olemme senkin jälkeen tehneet muutamia duuni juttuja yhdessä. Pekka on äärimmäisen hyvä tyyppi, hänen huumorintajunsa ja itseironia hakevat vertaistaan. Ehkä Suomen kokenein sparraaja yli 4000 sparratun yrityksen, yrittäjän, taiteilijan yms. voimin. Joten siis, jos tarvitset sparrausta /