Se tunne kun olet pakannut matkalaukun jo ajoissa aamupäivällä valmiiksi, käynyt hyvällä mielellä pelaamassa tennistä, saunomassa ja syömässä. Tulet illalla kotiin 9 jälkeen, juot teen rauhassa ja tarkastelet meilejä läpi. Kymmen jälkeen teet viimeistelyt pakkauksen suhteen ja lyöt sen tärkeimmän, eli kamerarepun kasaan. Siinä vaiheessa kun huomaat mikrofonin olevankin keskustassa toimistolla ja kello on soimassa 0530 ei erityisemmin naurata. Ei auta muuta kuin kiskoa vaatetta uudestaan päälle ja lähteä hakemaan sitä.

Helsinki-Vantaalla olen torstai aamulla jo hyvissä ajoin. Nämä aamulennot on aina siitä kinkkisiä, että turvatarkastukseen saa varata aikaa enemmän, koska kentällä on paljon matkustajia. Varsinkin Euroopan lentoja lähtee paljon. Ihmettelen vain miksei ihmiset osaa mennä turvasta sutjakkaasti läpi? Eikö siinä juuri ennen hihnalle pääsemistä voisi ottaa ne takit, vyöt, korut ja muut pois? Nopeuttaisi huomattavasti, kun nyt 95% alkaa riisumaan takkiaan vasta sitten kun on saanut ne tyhjät laatikot eteensä.

Koska Suomi oli siunattu parhaillaan vallitsevalla ”ihanalla” talvella (ulkona Stadissa pakkasta -24), niin kylmyys oli aiheuttanut lentokoneellekin hieman teknisiä vaikeuksia. Moottorit ei käynnistyneet ilman ulkopuolista apua ja lämmintä ilmaa. Niin, sitä ennen polttoaineautoja oli kuulemma kentällä vain kolme, koska niitäkään ei saatu käyntiin. Joten ei tullut tankkikaan täyteen silloin kuin alun perin piti. Jäänesto paikalle meneminen jatkui saman kaavan mukaan… Kone sai lopulta suihkun päällensä, joka olikin sisältä päin katsottuna varsin hauskan näköistä. Sitten onneksi kiitoradalle rullaus, urut auki ja matkaan. Lentoaika vajaa 2,5h ja sitten laukkujen odotusta terminaalissa seuraava mokoma. Ruuman luukku oli jäätynyt kiinni, koska Helsingissä oli kova pakkanen tai ainakin niin meille sanottiin. Tuntuu kuitenkin hiukan uskomattomalta, koska yläilmoissa 10km korkeudessahan on pakkasta lähes aina 50 astetta. No lopulta saatiin laukut mukaan ja taksilla hotellia kohti.

Akikuvaa.com

Miksi Muncheniin? Koska #RedBull ja #CrashedIce! Eezy.fi lähti täksi kaudeksi Suomen maajoukkueen sponsoriksi ja olen kuvaamassa tyypeistä pientä dokumenttia. Äänisisältöä oli myös tarkoitus tehdä. Sitä varten otin mukaan podcast vehkeet. USB-äänikortin, erilliset mikit ja niille telineet. Kamerakalustoa mukana oli Olympuksen E-M5 markII ja Sonyn ActionCam. Vararunkoina Olympuksen E-M5 ja Canon Legria mini X. Meinasin ensiksi ottaa myös Dronen reissuun mukaan, mutta sitten päätinkin jättää kopterin pois. Bulli oli vääntänyt tapahtumapaikalle vaijerilla liikkuvan kamerayksikön ja se olisi vaikeuttanut lentämistä. Toiseksi itse maalialueen yläpuolella lentäminen olisi vastuutonta, koska alla on paljon ihmisiä ja teknisen vian tullessa pienikin kopteri saattaa aiheuttaa vakavia vahinkoja.

Tulopäivänä heitettiin vain matkalaukut hotellille ja lähdettiin samalla lennolla tulleiden suomalaisten kanssa katsastamaan rataa. Minä spottaamaan kuvauspaikkoja ja laskijat radan haasteita. Jo heti kun lähestyttiin rata-aluetta, silmiin pomppasi väkisinkin juuri ennen maalia ollut ISO hyppyri. Vauhdinottomäki oli myös aika hurja. Laitoinkin Instaan jo kuvan johon kirjoitin tekstiksi: Aivan sairas rata! Ne oli ensimmäiset fiilikset kun oli koko setin nähnyt. Lopulta se ei ollutkaan aivan niin paha kuin mitä aluksi näytti. Silti parhaimmilla laskijoilla oli ennen viimeistä isoa hyppyä vauhtia yli 70km/h. Laskijoilla oli kisa-info ja minä lähdin Suomen liiton edustajan kanssa metsästämään media-akreja. Illalla oli harjoituslaskut ja samalla pääsi kokeilemaan käytännössä eri kuvaus spotteja. Kuvista tuli ainakin erilaisia, koska luontoäiti toivotti meidät tervetulleeksi sateella.

Seuraavana päivänä aamulla harjoituslaskut, aikalaskut ja tiimikisa. Kun tiimikisa loppui illalla, mentiin katsomaan jääkiekkoa Saksan pääsarjaa DEL´liä. Kotijoukkueena tottakai Redbull.

Akikuvaa.com

Lauantaina sitten aamulla harjoitukset ja illalla itse kisat. Suomalaisista parhaiten pärjäsi Paavo Klintrup ollen sijalla 9. Tapahtuman jälkeen pienet after-partyt jossain paikallisessa kartanossa. Kaijuttimia oli niin, että talon olisi saanut perustuksiltaan. Pihalla oli hauska curling-rata muistuttava rakennelma. Jäätä tosin ei ollut, vaan se oli korvattu valkoisella muovipinnoitteella. Hauska seurapeli jollaista on pakko harkita mökille rakennettavaksi.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.comAkikuvaa.com

Seuraavana aamupäivänä matkalla lentokentälle sai kokea taksissa jänniä fiiliksiä. Istuin Viton takapenkillä kun etupenkiltä todettiin, että nyt on mittarissa vauhtia rontti 180km/h.

Hauska reissu kokonaisuudessaan ja mukavasti sattui ajoitus, kun Suomessa oli kovat pakkaset. Tuntui tuo 5-10 astetta jo aika lämpöiseltä. Toki niin paljon tuli taas käveltyä, että jaloissa on kunnon rakkulat. Tähän tosin osasyynä kenkävalinta, jonka tein epähuomiossa kun mietin vain kotimaan hyisiä olosuhteita. Mä niin <3 mun lenkkareita tai Converseja. Enää en ikinä jätä niitä pois matkasta.

Muista käydä tykkäämässä Akikuvaa.com:ista myös Facebookissa ja laita seurantaan Twitterissä, sekä Instagramissa tai seuraa hastägillä #Akikuvaa. Näin tiedät ensimmäisten joukossa mitä on meneillä.