fbpx
Image Alt

Akikuvaa.com

Amerikkaa ristiin rastiin – Osa 2 – Los Angeles

9 matkapäivää, 9500 lentomailia, 4500 metriä korkeusvaihtelua maalla, 4000 valokuvaa, 1000 mailia autolla (3 navigointivirhettä), 60 astetta lämpötilavaihtelua, 47 uutta vaatetta (suurin osa Akin) , 25 Starbucks-kahvia, 19 uutta vessaa (joista yhdessä en uskaltanut käydä – Sari), 10 uutta ruokapaikkaa, 9 eri nukkumapaikkaa, 7 taksikyytiä, 4 hotellia, 4 lentokonetta, 3 osavaltiota, 3 autiomaata, 3 tuntia autiomaassa ilman kenttiä puhelimissa, 1 gondolihissillä ajelu, 1 väärä matkalaukku (josta johtuen 1 kierros JFK:n kentällä airtrainilla). Kaksikko kiittää ja kumartaa ja jää odottamaan uusia seikkailuja. Sari ja Aki

Akikuvaa.com

Lento JFK:lta lähti 0600am ja liput piti olla räpylässä viimeistään tuntia ennen. Hotellilta meni kuljetus kentälle, mutta koska ei oltu ihan varmoja kuinka paljon aikaa matka ottaa, tultiin siihen tulokseen, että 0400am pitää viimeistään lähteä kenttää kohti. Herätys soimaan 0300am, suihkut, leegojen tiskaus ja kentälle. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja mentiin vauhdilla turvatarkastusten läpi, ei ollut siihen aikaan edes tuolla kentällä kovaa tungosta. Kun päästiin terminaaliin mistä lentomme lähti, aloin etsiskellä jotain kiskaa mistä tälläinen kahviholisti saisi edes kupillisen aamusumppia. Melkein hätäännyin kun aloin tajuta, ettei mikään paikka ole vielä auki. Siis juma***ta! JFK, yksi maailman vilkkaimmin liikennöidyistä kentistä ja kahvia ei saa 24/7.  Kun olin palaamassa etsintäkierrokselta, oli onneksi yksi pieni kiska auennut josta kahvia sai. Koneessa sitten seuraava kuppi heti nousun jälkeen (kone lähti puoli tuntia myöhässä), joten pahimmalta vältyttiin, eikä päänsärky ehtinyt iskeä. Kyytipojaksi/aamupalaksi samalla joku sämpylä. JFK-LAX väli siis lennettiin American Airlinesin koneella. Niillä on jokaisessa tuolissa verkkovirtapistoke, samoin kuin USB-paikka. Pystyy siis lataamaan MacBookin lennon aikana ja vaikka puhelimen USBilla. Toi sama pitäisi olla myös kaikissa Finnairin koneissa. Lisäksi siinä oli wifi-mahdollisuus, tosin maksullinen, mutta kuitenkin. Jollain tietyllä jenkkioperaattorin liittymällä se olis ollu ilmanen. Tottakai oltiin otettu prepaidit siihen nähden ”väärältä” operaattorilta. No, edittiä pystyi tekemään siinä lennon aikana kuitenkin hyvin.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com

 

Koska Losin ja Nykin välillä on aikaeroa kolme tuntia, saavuttiin perille about 0930am. Laitettiin siinä laukkuja odotellessa jo aurinkolasit päähän. Sitten se fiilis kun lentokentän ulko-ovet avautuvat, palmut huojuu hiljalleen, Californian tuoksu tulvii nenään ja lämpöaalto lyö oikean suoran täysillä naamaan. Ei erikoisemmin valittamista kummallakaan ja taisi siinä aika leveä smile olla päällä molemmilla. Lentokentältä bussilla Alamon autovuokraamoon mistä oltiin varattu auto. Paikan päällä aulassa oli automaattikoneita, jonka luokse Alamon mieshenkilö meidät ohjasi. Siinä täyteltiin uudestaan samat tiedot kuin kotona autoa varatessa, syötettiin ajokorttien tiedot ja kone tulosti lapun tositteeksi. Näytölle ilmestyi ohjeet, että voitte mennä ja valita SUV-luokan auton vapaasti pihalta, avaimet ovat valmiina autoissa. Oltiin alunperin vuokrattu Toyota Rav4 tai ”vastaava”. Siinä SUV luokan autojen kohdalla ei näkynyt ensimmäistäkään Rav4:sta, mutta Chevrolet Captiva kylläkin. Kelattiin siinä sitten muutama sekunti, että kokeillaan ottaa tämä. Heitettiin matkalaukut takakonttiin, hypättiin sisään, ajettiin portteja kohti… Portilla oli pieni koppi missä istui vuokraamon virkailija. Näytettiin sille automaatin tulostamaa lappua, se merkkas rekkarin ylös ja toivotti hyvää matkaa. Koko ruljanssi meni niin helposti, ettei voinnut olla miettimättä mikä kohta tehtiin väärin.

Akikuvaa.com

Matkalla hotellille pysähdyttiin ensimmäisessä Starbucksissa mikä vastaan tuli. Vedettiin aamupalat uudestaan kunnon kahvien kera Kalifornian auringon alla. Kyllä kelpas juoda tähtitaalakahvilan juomia ja syödä aamiaisburgereita ulkona, kun aurinko lämmitti mukavasti. Jatkettiin matkaa kohti hotellia ja kivuttomasti se myös löydettiin. Chekattiin itsemme sisään, kamat huoneeseen, shortsit jalkaan, autolle ja Hollywood Hills´sien suuntaan. Jätettiin auto johonkin pysähdyspaikalle ja käveltiin hiekkatietä pitkin mikä jatkui rinnettä ylös. Dallailtiin aina Observatoriolle asti. Edellä mainitun ”terassilta” oli aivan huikea näkymä Losiin, joka on muuten kohtuu väljä ilmaisu johtuen kaupungin ”suhteellisen laajasta koosta”. Ajeltiin sitten takasin päin ja mentiin kiertelemään Hollywood Boulevardille liikkeitä. Vaikka olimme maassa joka on kaikenlaisen napostelun mekka, niin aikamme kierreltyä ystävämme nälkä pääsi jälleen kerran yllättämään. Alettiin siinä Googlettelemaan ravintoloita, mutta päädyttiin lopulta hiukan luovempaan ratkaisuun. Ostettiin kaupasta sushi-lajitelmat ja ajettiin Hills´sien suuntaan Hollywood Sign View Pointille syömään ne, Hollywood-kyltin näkyessä edessä ja takana uskomattoman nätti auringonlasku kaupungin yllä.  Juomaksi tarttui mukaan kummallekin pullot Root Beeriä. Nimestään huolimatta se ei ole alkoholituote, vaan juuriolut joka on kuin limua. Itse dikkailen siitä kovasti ja joskus aikoinaan toin sitä pari laatikkoa tuliaisina himaan. Kaikki kaverini ketkä ovat maistaneet kyseistä juomaa, ovat sanoneet sen maistuvan yskänlääkkeltä. Onpahan saanut rauhassa juoda. Sari kumminkin piti tästä Amerikan ihmejuomasta, eli taitaa mimmillä olla makuaistit kohdillaan. 🙂

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Akikuvaa.comAkikuvaa.comAkikuvaa.comAkikuvaa.comAkikuvaa.comAkikuvaa.comAkikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Safkaamisen jälkeen suunnattiin Citadel Outlets-keskukseen. Paikka on tyyliltään vähän intialaista basaari-aluetta etäisesti muistuttava keskittymä, sillä erotuksella, ettei täällä myyty halpakopioita, vaan liikkeet oli Tommy Hilfigeristä Calvin Kleiniin yms.. Jokainen isompi kunnon merkki edustettuna. Toisissa liikkeissä hinnat olivat sellaisella tasolla, ettei outlet-sanasta ollut tietoakaan (Itse ainakin miellän outletin paikaksi jossa vaatteita saa todella edullisesti). Muutamissa liikkeissä hinnat olivat kohdillaan. Esim Eccon puljusta sai huppaireita 15$/kpl tai 20$/2kpl, printti t-paitoja 6$/kpl, farkkuja sai myös alkaen 20$. Ihan hauska oli käydä vaikkei sieltä mitään isompaa muutaman hupparin ja paidan lisäksi tarttunutkaan. ”Outlet paratiisista” lähdettiin ajelemaan kohti hotellia. Matkalla saatiin vielä idea mennä kiertelemään Down Townia ja sen hämäriä kujia hetkeksi. Hyvin spookin näköistä kun saman kadun varrelta kaikki liikkeet on vetänyt rullapeltiverhot ikkunoiden ja ovien eteen, eikä kadulla näy ristin sielua. Matkalla hotlalle ajeltiin vielä China Townin läpi, jotta nähtiin miltä se näyttää iltasella.

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com

Seuraavana aamuna startattiin hotellin aamupalan kautta. Se olikin ainut aamu Losissa kun ehittiin syödä hotellilla aamupala. Safka oli ihan ok. Ruokatilan päädyssä oli oma kokki joka pyynnöstä paistoi omeletteja yms… Tummasta rennosta kokista ja kaverin asenteesta mulle tuli mieleen LL Cool J (James Todd Smith) leffasta Deep Blue Sea, jossa hän esittää sitä laivakokkia. Kun aamupalat oli ahdettu naamariin, suihkut ja suunnaksi Santa Monica Beach. Ei ajettu rannalle ihan suoraan, vaan kierreltiin muutaman paikan kautta. Esim Rodeo Drivea etsittiin jonkun aikaan. Rannalle mentäessä jätettiin auto about reilu mailin päähän. Tämä koska ajateltiin rannan parkkiksen olevan ihan täynnä ja matkalla löytyi ihan ok-hintainen parkkialue. No, rannalta katsottuna lähimmässä parkissa olisi ollut tilaa, mutta eipä paljoa harmittanut, kun ei Suomessa ole pahemmin viime kuukausina päässyt nauttimaan lämmöstä ja auringosta. Mikäs siinä oli dallaillessa. Ihan ekana kierrettiin Santa Monica Beachillä oleva ”laiturikompleksi”, ostettiin pyyhe ja kassi. Hetki siinä laiturilla ihmeteltiin ja katseltiin. Ennen auringonottoa käytiin vaihtamassa vaatteet laiturin vessoissa. En nyt halua esittää mitään helvetin nirppanokkaa, mutta miesten vessat oli sen verran huonossa kunnossa, että totesin sen olevan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun siellä paikassa vaihdan vaatteita. Pieni tauko rannalla maaten teki hyvää sen kaiken juoksemisen keskellä. Joku ranta-kaupustelija tuli myymään meille mangon paloja. Ostettiin yksi setti, muuta osa oli kyllä ananasta.. Ei sen väliä, se kelpaa ihan yhtä hyvin. Ainoa, että pari palaa oli niin kovia, ettei niitä pystynyt puremaan millään. Eli suomeksi olivat laittaneet kannat mukaan myös. Näin saadaan rahastettua turisteja paremmin… 🙂 Hedelmät maksoivat pari taalaa joten ei sen väliä. Kävin uimassakin ja taisi olla nousuveden aika. Virta vei rannan suuntasesti hetkessä noin 20 metrin päähän lähtöpaikasta ja vaikka kuinka yritti uida takaisin, pysyi vain paikallaan. Aallot olivat suhteellisen kookkaita ja kävipä siinä mielessä surffilaudan ostaminenkin. Aikaa kuitenkin tällä reissulla olisi ollut siihen liian vähän, joten ensi kertaan.

Akikuvaa.comAkikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Kuten yllä jo mainitsin, vessat missä vaatteet vaihdoimme oli miesten osalta hirveässä kunnossa. Päätös piti enkä mennyt vaihtamaan vaatteita enää sinne, vaan siinä rannalla pyyhkeen sisässä taiteilin uuden vaatekerran päälle. Rannalta lähdettiin dallailemaan autolle päin kun kadullla oli kaksi penkkiä aurinkovarjon alla. Penkeillä joku helkutin iso pyton ja sen vieressä ”omistaja” puhuu puhelimeen. Menen kuvailemaan käärmettä ja hivuttaudun kokoajan lähemmäksi. Sari sanoo jo pariin otteeseen, että tule nyt veke sieltä. Sitten käärmeen omistaja kysy, haluanko pitää sitä sylissä? Kysyn: How much? ”Mostly people give me 5-10$, so just give what you want”. Kymppi ei ole musta paha ollenkaan tosta lystistä ja alan antamaan vauhdilla kameraa Sarille ja samaan aikaan kaivan taskusta 10$ setelin herralle. Kaveri heittää lemmikkinsä mun hartioille ja mietin itsekseni että onpa tää otus painava ja että hiukan jännältä tuntuu käärmeen suomut paljasta ihoa vasten. Lopuksi kaveri vielä kiepauttaa koko hoidon mun kaulan ympäri kuin korun. Huikee kokemus.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Päästään autolle kivasti juuri ennen pysäköintiajan loppumista. Mietitään mitä seuraavaksi? Päätetään lähteä ajelemaan Venice Beachin suuntaan, jonne suuniteltiin menevämme katsomaan LA:n kuuluisaa auringonlaskua. Koska oli kuitenkin ruuhka aika alkamassa päätettiin katsoa matkalta joku safkamesta ja käydä välissä syömässä, ettei tarvitse istua ruuhkissa tekemättä mitään. Jotenkin kummallisesti tälläiset hampurilaisten ystävät päätyivät In ’n Out Burgeriin. Hampurilaiset olivat aavistuksen snägärityylisiä verrattuna vaikka Mäkkäriin. Ateria ihan syötävä ja ok, ei kuitenkaan mikään tajunnan räjäyttävä. Silti kivaa vaihtelua. Syömisen jälkeen matkaa jatkettiin kohti Veniceä.  Matkalla ihmeteltiin kun autossa alko yht´äkkiä haisemaan ruoho, vielä suhteellisen voimakkaasti. Edessä ajava rekan kuski ilmeisesti blaadasi hytissä oikein urakalla. Ja tämä ei jäänyt ainoaksi vastaavaksi tapaukseksi. Samoin Venice Beachin yllä leijui pilven tuoksu, jota siellä rannalla ilmeisesti vedetään avoimesti kansan hupina. Auto saatiin beachin omalle parkkialueelle parkkiin. Parkkimaksu 4$ päivä ei ainakaan heti Suomen hintoihin tottuneelle särähdä korvaan kovin kalliilta. Rannalla jollain ukolla oli mukanaan lemmikki, lue papukaija! Auringonlasku on tuolla oli aivan helvetin hieno. Jo niissä miljoonissa kuvissa jotka netissä kiertävät se näyttää upealta, mutta omin silmin nähtynä se vasta hieno onkin. Toki näihinkin pariin päivään mahtui useampi Starbucksin kahvi. Meikä veteli lähes poikkeuksetta joka kerta sen suklaalaten kermavaahdolla ja largena. Muutamissa kaupoissa käytiin vielä pyörimässä eräässä ostoskeskuksessa ja marketissa ostamassa evästä seuraavan päivän Vegasin reissulle. Hotlalle nukkumaan, koska seuraavana päivänä oli sellaset vajaa 500 mailia ajettavaa.

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

 

Muista käydä tykkäämässä Akikuvaa.com:ista myös Facebookissa ja laita seurantaan Twitterissä, sekä Instagramissa tai seuraa hastägillä #Akikuvaa. Näin tiedät ensimmäisten joukossa mitä on meneillä.

Urheilua seuraava, joka kesä kesäkuntoon tähtäävä ja jolla myös extreme-lajit ovat lähellä sydäntä. Somen suurkuluttaja, elektroniikkahärpäkkeiden suuri ystävä, sekä musadiggari. Harvoin lähtee minnekään ilman kameraa. Paatunut kahviholisti. Juo jokaista postausta tehdessään luultavasti vähintään kaksi kuppia kahvia.

Post a Comment