fbpx
Image Alt

Akikuvaa.com

Amerikkaa ristiin rastiin – Osa 3 – Las Vegas

9 matkapäivää, 9500 lentomailia, 4500 metriä korkeusvaihtelua maalla, 4000 valokuvaa, 1000 mailia autolla (3 navigointivirhettä), 60 astetta lämpötilavaihtelua, 47 uutta vaatetta (suurin osa Akin) , 25 Starbucks-kahvia, 19 uutta vessaa (joista yhdessä en uskaltanut käydä – Sari), 10 uutta ruokapaikkaa, 9 eri nukkumapaikkaa, 7 taksikyytiä, 4 hotellia, 4 lentokonetta, 3 osavaltiota, 3 autiomaata, 3 tuntia autiomaassa ilman kenttiä puhelimissa, 1 gondolihissillä ajelu, 1 väärä matkalaukku (josta johtuen 1 kierros JFK:n kentällä airtrainilla). Kaksikko kiittää ja kumartaa ja jää odottamaan uusia seikkailuja. Sari ja Aki

Akikuvaa.com

Herätyskello soi aamulla tosi aikaisin. Oltiin suunniteltu lähdön tapahtuvan viimeistään 0630. Herätyksen jälkeen pikaisesti suihkut  ja kamat kantoon autolle (melkein puolituntia jäljessä aikataulusta). Oltiin tosissaan edellisenä iltana käyty hotellin lähettyvillä olevasta ostoskeskuksesta hakemassa pientä purtavaa ja juotavaa, jota saatiin sitten mässätä automatkan aikana. Nesteytykseen piti muutenkin kiinittää enemmän huomiota, koska valitsimme pidemmän reitin jonka aikana päästään ajamaan Death Valleyn suola-aavikon läpi. Mikäli autoon sattuisi tulemaan joku vika matkan aikana, juotavaa pitää olla, koska aavikolta ei noin vain kävellä pois. Siellä on helvetin kuuma lähes koko vuoden, joten nestehukan vaaraa ei kannata vähätellä. Rontti kolme tuntia matkasta mentiin niin, ettei puhelimessa ollut edes kenttiä. En tiedä olisiko jollain toisen operaattorin sim-kortilla ollut enemmän kuuluvuutta, mutta näin tällä kertaa. Samoin auton polttoaineen määrään piti kiinittää huomiota. Tankkaus viimeisellä asemalla ennen kuin aavikko alkaa, että menovesi riittää sen läpi ajamiseen. Suomalaisten korttien pin-koodit ei toiminut huoltoaseman polttoaineautomaatissa, joten tankkaus aiheutti hiukan säätämistä. Maksaminen onnistui kumminkin huoltsikan sisällä, joten saatiin sekin puoli kuntoon. Ei muuta kuin baanalle.

Akikuvaa.com

Losia aamulla lähdön jälkeen.

Akikuvaa.com

Highwayta pitkin painellaan menemään, kuten myös alemmassa kuvassa.

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com

Kaupunki alkaa olla jäänyt taakse.

Akikuvaa.com

Jenkkilässä kaikki on isoa, myös pick-upin perässä vedettävät kärryt.

Akikuvaa.com

Maisema alkaa olla suhteellisen nättiä!

e Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Matkalla kuvailtiin ihan hullusti, niin puhelimilla kuin kamerallakin. Käsittämättömän upeat maisemat, niistä ei vain voinut olla ottamatta kuvia kuvien perään. Kun suoraa tietä on edessä niin pitkälle kuin silmä kantaa meinaa kaasujalka krampata suoraksi. Vegasiin päin mentäessä nähtiin kaksi High Way Patrollia tien veiressä partioimassa, eli ei auta painella menemään ihan holtittomasti. Reilun puolenvälin jälkeen alkoi aavikko muuttua vuoristoksi, joten kaasua sai painaa ihan reilusti lisää mikäli halusi säilyttää nopeuden ennallaan. Nousun alussa on pariin otteeseen varoituskyltit, joissa kehotetaan laittamaan ilmastointi pois päältä, ettei moottorin lämmöt nouse liikaa. Sen verran rankka nousu on myös autolle.

Akikuvaa.com

Seuraavissa kuvissa yksi elämäni kauneimmista teistä, mitä olen ajanut.

Akikuvaa.com

Maisemien takia pakollinen selfie!

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Nousun jälkeen vuorten päällä oli näköalapaikka, josta näki alas laaksoon. Otettiin siinä pieni jaloittelu ennen kuin lähdettiin laskeutumaan alas. Alaspäin mentäessä on tiukkaa mutkaa koko ajan ja ulkokaarteen jälkeen usemman kymmen metrin pudotus. Yksi hienoimmista tieosuuksista mitä olen koskaan ajanut. Koko reissun aikana käsittäen Losin ja Vegasin, ajoin autoa about 1000 mailia. Onneksi ei tarvinut ajaa kaikkea itse. Juuri tuolla aavikolla Sari ajoi niistä reilu 5. Tähän kohtaan sopii hyvin #hymiö.  Vuorelta laskeutumisen aikana alkoi tien sivussa olla kylttejä ”Elevator to sea level”.  Laskua jatkui aivan tajuttoman pitkään, jotain tunnin verran ja tällöin meni myös korvat lukkoon moneen otteeseen. Matkaa en mittarista ottanut, mutta sitä riitti. Kun päästiin vihdoin laakson pohjalle, käytiin käppäilemässä siellä oleva kävelyreitti. Reitin alussa oli kyltti, jossa kerrottiin, että mahdollisesti tavattavia villieläimiä, kuten kettuja ja kojootteja yms. ei saa ruokkia. Valitettavasti emme niitä tavanneet mutta yhdestä liskosta saatiin kivoja kuvia.

Akikuvaa.com

Mertarantaa hiukan lainaten: ”Taivas varjele mitkä maisemat”!

Akikuvaa.com

Nyt ollaan ”pohjalla”.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Kierroksen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Alkoi pikkuhiljaa myös kahvihammasta kolottamaan. Päätettiin pysähtyä seuravaan kylään, joka vastaan tulee. Sattuipas sitten sillä tavalla, että se seuraava kylä joka vastaan tuli oli Pahrump. Paikasta tuli lähinnä mieleen joku klasikko roadtrip-kauhuleffa. Taloja siellä täällä harvakseltaan. Mäkkäri, parit hotellit, kaupat kuten myös huoltoasemat, sekä Casinot ja bordelli. Pysähdyttiin ensimmäiselle huoltoasemalle. Meikä paineli sisään ilman paitaa ja keski-ikäinen nainen, joka vaikutti vahvasti olemukseltaan olevan jossain uskonlahkossa jäsenenä, tuli suuttuneena komentamaan minut ulos kaupasta. Sanoi, että ÄLÄ ikinä tule ilman paitaa tähän liikkeeseen. Kävelin sitten hiukan hämmetyneenä takaisin autolle ja kiskoin t-paidan päälle. Painelin takaisin sisään ja aloin katseella etsiä Saria. Mimmiä ei näkynyt missään (mielessä kävi jo ne kuuluisat kauhuleffat). Muutama sekunti myöhemmin löysin hänet ison vitriinin takaa. Ja mitä vitriinissä oikein olikaan? Aivan täydellisen näköisiä donitseja. Oli pieniä, keskikokoisia ja ISOJA. Donitsi matkaan, rootbearia pullo, tölkki redbullia ja kummallekin starbucksin jääkahvit. Kassalle ja ulos. Ulkona vielä joku piripää tuli toppavaatteissa hörisemään jotain omiaan. Hypättiin autoon ja taisin tokaista ääneen: Nyt suksitaan suorinta reittiä helvettiin täältä. Über spooky mesta.

Siinä ajeltaessa alettiin miettimään, miten jengi elää siellä. Mitä ne tekee elääkseen? Casinoista tulee tuloja kyllä, samoin bordellista, mutta mistä asiakkaat? Ei ainakaan omalla kohdalla ole se THE lomakohde jenkkilässä. Googletettiin kylän tulotasoa ja löydettiin sivu (Wikipedia), joka tiesi kertoa keskiansioiden olevan jotain tyyliin 34,000$ vuodessa. Aivan käsittämätöntä. Matkaa Vegasiin sieltä on kuitenkin noin 1,5h autolla. Samoin asukasluku on päälle 24,000 henkilöä. Pieni kyläpahanen varsinkin amerikan mittarilla, mutta en ikinä olisi uskonut siellä asuvan niinkin paljon väkeä. Tiedä sitten missä vuorenkoloissa asustavat, koska ei millään nähty asutusta niin paljoa, tuskin ollenkaan.

Akikuvaa.com

Pahrumpin tyttöjen linna.

Akikuvaa.com

Pahrumpin ”keskustaa”…

Tie puikkelehti vuorien välissä ja maisema on karua autiomaata. Yht’äkkiä alkaa horisontissa näkyä kaupungin siluetti, kuin tyhjästä. Hetken se näkyy, sitten taas katoaa vuoren taakse, kunnes ilmestyy uudelleen horisonttiin. Tätä samaa jatkuu koko loppuajan kun lähestymme maailman uhkapelimekkaa. Vegasissa tehtiin yksi koko reissun kolmesta navigointivirheestä. Tämän takia jouduttiin kiertämään lentokentällä kunniakierros (Yllätys yllätys. Muodostui meidän tavaramerkiksi tällä reissulla). Aikaa ei kumminkaan hukattu paljoa. Löydettiin siitä hyvin hotellille ja hotellin parkkihalliin auto. Hotelli oli Hard Rock Cafe ja huone sviitti towerista. Oltiin tsekattu itsemme sisään ja päästy huoneemme ovelle, niin avatessa huomattiin oven olevan turvaketjulla lukittu sisältä päin. Koitettiin huhuilla siitä oven raosta onko ketään paikalla ja kun vastausta ei kuulunut paineltiin takaisin respaan. Hetki odottelua kunnes joku turva-jamppa tuli ottamaan meidät mukaan ja takaisin huoneen ovelle ihmettelemään. Turva-jampan todettua tilaanteen todella olevan se mikä se oli, hän lähti hakemaan työkaluja. Eikä siinä montaa minuuttia mennyt kun huoneen ovi oli jo auki. Ilmeisesti siivooja laittanut oven lukkoon, poistunut väliovesta toiseen  huoneeseen ja sieltä ulos tai jotain sen tyylistä.

Akikuvaa.com

Akikuvaa.com

Motoristeja Vegasissa.

Akikuvaa.com

Sohva hotellin aulassa.

Huone oli AIVAN VALTAVA. Odota hetki, tavaan sen vielä kerran: VAL-TA-VA! Järjettömän iso kulmasohva, keskellä erkkeri jonka kummallakin puolella oli telkkarit. Toinen sohvalle päin ja toinen sängylle. Eteinen, sekä suihkuosasto olivat kummatkin niin laajoja, ettei mitään rajaa. Vaihdettiin vaatteet, otettiin hotlan edustalta taxi ja lähdettiin syömään. Ei mitään hajua minne oltaisiin menty, joten kyseltiin sitten taxikuskilta vinkkejä. Reilu kaveri, koska jätti meidät lyhyen matkan päähän Vegas Stripille sanoen, että tässä nurkilla rafloja on vaikka millä mitalla. Ei tosin osannut suositella mitään erityistä, mutta ei toisaalta ajattanut meitä ympäri Vegasia, vaikka sekin olisi ollut suhteellisen helppoa, kun kulmia ei tunne.

Akikuvaa.com

Huone hotellissa.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Valittiin safkapaikaksi ihan perus Caesar’s Palace, kurkattiin vielä menu-listaa ennen kuin istuttiin alas. Kummatkin otti burgerit mitkä sisälsivät sinihomejuustoa. Sitä sitten riittikin niin perkeleesti, ettei oikein meinannut maistaa koko muuta burgeria. Ateria meni alas, mutta saattoi hyvin olla viimeinen kerta kun syön hampparin mikä sisältää tuota shj:tä. Jo ennen tilausta hieman hämmennystä herätti, ettei juomavaihtoehtona ollut Coca-Colaa. Jälkeenpäin Sari heittikin hyvin, että Coca-Cola on jumalan tuote ja Pepsi on saatanan vastaisku. Juuri näin! Hiukan harmittaa etten keksinyt tuota lausetta itse, vaikka olen ollut aina Cociksen puolestapuhuja. Itse valitsin sitten juomaksi Heinekenin ja Sari otti jääteetä. Aivan tuubiin ei tuo jälkimmäinen valinta mennyt, vaan maistui jotenkin väljähtyneeltä, über laimealta. Eikä se vähäkään maku ollut mitenkään kovin hyvä. Juoma vaihtoon ja limua tilalle. 60$ selvittiin, joten vaikka ei paras ruokakokemus reissussa, niin ei myöskään aivan överin hintainen.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Käppäiltiin ympäri Strippiä ja pyörähdettiin muutamissa liikkeissä ostelemassa jotain pientä. Kaduilla on paljon esiintyjiä ja joka paikassa tapahtuu koko ajan. Toki myös käytiin tekemässä se pakollinen ”paha”, eli kokeilemassa Casinolla onnea. Myös Vegas Ink houkutteli ja varsinkin kun ovessa on kyltti, että leimoja hakataan 24/7. Mahtaa monella olla aamulla herätessään sarvi otsassa kun on kännissä saanut jonkun neroleimauksen sen suhteen mitä kuvaa tai tekstiä ihoon hakkaa. Omalla kohdalla homma jäi siihen, kun aamulla olisi taas aikainen lähtö, eikä aikaa siihen viitsinyt tuhlata. Lopuksi meinattiin ottaa taxi lennosta, mutta mapsista tsekattiin reitti ja päätettiin sittenkin kävellä hotellille.

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.comAkikuvaa.com

Akikuvaa.com Akikuvaa.com Akikuvaa.com

Meidän sviitin alapuolella olevassa vastaavassa oli jonkun sortin synttäribailut menossa. Aamulla ilmastointikanavia pitkin tulvi nenään taas jälleen kerran sellainen pienen pieni pilven tuoksu. Reissun aikana tuohon hajuun oli jo ehtinyt tottua. Aamulla startti aikaisin, aamupalat otettiin matkalta ekasta Starbucksista mikä vastaan tuli. Nyt ajettiin lyhyempi ja suorin reitti takaisin.  Kameran jätin Vegasissa hotellille ja kaikki kuvat siis Vegasissa on näppäilty Sonyn Xperia Z3:silla, joka meillä kummallakin on.  Kamera pysyi hotellissa, koska Vegasissahan on sanonta: ”What happens in Vegas, stays in Vegas”. Näin ei tule liikaa todistusaineistoa. Tosin 2015 vuoden versio joka kadulla kuultiin meni näin: ”What happens in Vegas, does not stay in Vegas. It goes to Facebook, Twitter and Instagram”. Aikuisten oikeasti kun oli koko reissun kantanut kameraa mukana nonstoppina, välillä oli kiva käppäillä muutama tunti ilman sitä.

Muista käydä tykkäämässä Akikuvaa.com:ista myös Facebookissa ja laita seurantaan Twitterissä, sekä Instagramissa tai seuraa hastägillä #Akikuvaa. Näin tiedät ensimmäisten joukossa mitä on meneillä.

Urheilua seuraava, joka kesä kesäkuntoon tähtäävä ja jolla myös extreme-lajit ovat lähellä sydäntä. Somen suurkuluttaja, elektroniikkahärpäkkeiden suuri ystävä, sekä musadiggari. Harvoin lähtee minnekään ilman kameraa. Paatunut kahviholisti. Juo jokaista postausta tehdessään luultavasti vähintään kaksi kuppia kahvia.

Post a Comment