Image Alt

Akikuvaa.com

MALLIN OHJAUS

Kyselin tässä lähiaikoina Instagramissa, että mistä aiheista jengi haluaisi lukea postauksia? Mallin ohjaus oli yksi aihe mikä heitettiin ilmoille. Jäin miettimään tätä ja lähinnä sitä, että miten se menee omalla kohdallani. Se on kumminkin yksi tärkein osa-alue potrettien kuvaamisessa. Hyväkään kuvaaja ei pelasta sitä, jos mallin naamalta paistaa ilme, ettei sitä kiinnostaisi olla kuvattavana lainkaan tai että hän tuntee olonsa muuten epämukavaksi.

Tämä on ollut joskus itselle haastava kohta, koska itse olen tottunut kameran läsnäoloon jo pienenä kotona. Meistä on systerin kanssa niin paljon kuvia, että vanhempien harrastus on luultavasti ollut meidän jahtaaminen kamerat kädessä, ysärin Pokemon Go. Heh! Tämän takia en ole joskus osannut ajatella, että kamera voisi olla jollekin epämukava kapistus. Nykyään kylläkin otan tämän pointin huomioon kuvatessa.

Omalla kohdalla mallin ohjaus lähtee ensiksi siitä, että kuvaustilanteesta pitää yrittää tehdä rento. Tavallaan haluan, että kuvaustilanne on hauska kokemus eikä pelkkä valokuvaus. Samalla kun malli rentoutuu ja tuntee olonsa mukavaksi, tämä näkyy heti kuvissa positiivisella tavalla. Itse kuvauksen aikana yritän jatkaa samaa rataa, eli rentoa jutustelua ja läpän heittoa siinä samalla. Toki kun kurkkaan kuvia kamerasta, niin ohjeistan pitämään esim. käsiä erilailla seuraavissa ruuduissa, jos aikaisemmat variaatiot eivät ole toimineet. Samoin ehkä vaihtamaan katseen suuntaa tai kääntämään kroppaa hiukan. Tämä varsinkin silloin kun kuvaa yrityksille henkilökuvia tai vastaavia. Pitää muistaa myös kehua ja kertoa silloin kun joku juttu tai liike näyttää hyvältä. Samoin pitää sanoa rehellisesti, jos joku juttu ei vain toimi. Monesti ne kuvat otetaan juurikin sitä kuvattavaa varten (tai kumpaakin, kuvattavaa ja sinua) ja olisi tyhmää vain jatkaa kuvaamista, jos kuitenkin näkee heti ettei juttu toimi.

Muissa kuvauksissa tykkään nykyään tehdä kuvaa niin, että kehotan mallin vaihtelemaan asentoja siinä samalla kun räpsin kuvia. Pari sekunttia tai pari salaman välähdystä yhdessä asennossa ja sitten vaihto. Näin kuvista tulee helpommin luonnollisemman näköisiä/sponttaaneja, eikä väkisin pönötettyjä. Toki yleensä heitän muutaman perusasennon ilmoille jo aluksi. Mutta silti pieni sivulle/alas katsominen, käsien asento, tai hiuksien näprääminen tai vastaava tekee monesti kuvaan aivan toisenlaisen fiiliksen.

Näissä omissa projekteissa olen kyllä ollut onnellisessa asemassa siinä suhteessa, kun olen saanut kuvailla paljon parin luottomallin kanssa. Puntilan Lauran kanssa yleensä kuvausten lomassa heitetään taivaan ja maan väliltä vaikka mitä läppää, vaihdetaan kuulumisia ja välillä jutellaan syvällisempiä elämästä. Hän tekee myös meikkaajan ja maskeeraajan hommia, joten tällää aina itsensä kuvauksia varten kuten ollaan suunniteltu. Jos look ei toimi niin sitä voidaan fixata lennosta. Koko homma on rentoa ja kaikkien aikaisempien kuvausten takia kummatkin tietää mitä toinen tekee. Homma futaa helposti.

Toinen luottomalli kenen kanssa on tullut tänä vuonna paljon kuvattua, on parempi puoliskoni Meerit. Näissäkin seteissä Meerit on laittanut kaikissa omat hiukset ja nassun. Ja jos joku ei vielä arvannut, niin myös näissä kuvauksissa homma menee aika rennosti omalla painollaan. Hän on tehnyt jonkun verran hiusmallin hommia ja poseeraaminen ei ole ollut aivan vierasta. Jos totta puhutaan, niin ensimmäisellä kerralla kun kuvattiin, olin aika kovasti positiivisen yllättynyt siitä miten hyvin ja luonnollisesti hän oli kameran edessä. Nyt ollaan jo kuvailtu niin monta kertaa, että homma rokkaa nätisti. Mietitään missä kuvataan, mietitään kledjut ja mennään kuvauspaikalle. Saatan heitettä jotain ehdotuksia asennosta mitä voisi kokeilla, mutta muuten Meerit hyvin vaihtelee eleitä, käsien paikka ja kropan asentoa oma-aloitteisesti.

Kummassakin tapauksessa tunnen mimmit hyvin ja siksi kuvaustilanne on todella rento. Samaan rentouteen tulisi pyrkiä aina jokaisessa kuvauksessa ja jokaisen kuvattavan kanssa.

Kuvasin taannoin kuvia kolmesta siskoksesta. Tässä tapauksessa isosisko Elina oli se joka kuvaukset halusi järjestää ja toivoi mukaan myös kaksi siskoansa. Kaikki eivät ensiksi olleet niin innostuneita kuvaus ideasta. Mutta kuvailtiin muutama tunti eri paikoissa ja tästäkin kuvauksesta jäi päällimmäisenä mieleen hauska päivä. Tämä myös näkyi niistä kuvista ”mitkä menivät pilalle” sen takia, että jollain petti pokka totaalisesta. Kumminkin osaksi rentouden takia saatiin lopuksi sellaisia kuvia mitä ei oltu alkuun edes ajateltu. Ja palaute oli lopuksi se, että joku oli päässyt kamerakammostaan yli.

Uskon että rentoudella on tosi iso vaikutus kuvan lopputulokseen ja siihen, miten yhteistyö sujuu mallin ja kuvaajan välillä. Samalla pitää muistaa kuunnella myös kuvattavaa ja hänen/heidän toiveitaan. Ottaa jokainen kuvattava ihmisenä ja kannustaa, sekä ohjeistaa kohti haluttua lopputulosta. Kuvaamalla, kuvaamalla ja kuvaamalla henkilökuvia, oppii myös koko ajan paremmaksi mallin ohjauksessa. Vaikka loppujen lopuksi ”mallin ohjaus” kuulostaa ehkä vähän kapealta ilmaisulta. Käyttäisin mielummin jotain termiä tyyliin: ”ihmisen lukeminen”, koska sinun pitää osata lukea kuvattavaa ja hänen fiiliksiään.

Urheilua seuraava, joka kesä kesäkuntoon tähtäävä ja jolla myös extreme-lajit ovat lähellä sydäntä. Somen suurkuluttaja, elektroniikkahärpäkkeiden suuri ystävä, sekä musadiggari. Harvoin lähtee minnekään ilman kameraa. Paatunut kahviholisti. Juo jokaista postausta tehdessään luultavasti vähintään kaksi kuppia kahvia.

Post a Comment