Image Alt

Akikuvaa.com

Jäähyväiset Sulantoblogille Kaikki hyvä loppuu aikanaan, nyt myös Sulantoblog. Pieni henkilökohtainen haikeuden tunne jo nyt, sillä olen seurannut Sulantoblogia lähes alusta asti ja aika pitkään ollaan tehty Sulannon Matin kanssa yhdessä juttuja. Jossain vaiheessa hoidin sivuston mediamyyntiäkin. Muista kun Matti vaihtoi saitin bloggerista omalle palvelimelle ja minä samaan aikaan laitoin nykymuotoista Akikuvaa.comia pystyyn. Puhuttiin Google+ palvelun kautta lukematon määrä tunteja videopuheluita,

Viikko sitten sunnuntaina saatiin pakettiin tämän vuoden Eezy Basket. Niille ketkä eivät tiedä mikä kyseinen häppeninki on, niin lyhyt briiffaus seuraavaksi: Reilu vuosi sitten keksimme pähkähullun idean markkinointiin Eezyssä. Mitä jos järjestäisimme katukoristurnauksen, joka olisi kaksi päiväinen? Lahjoittaisimme osallistumismaksut suoraan nuorten urheilun tukemiseen ja mukaan pääsisi 10 vuotiaista aikuisten sarjaan asti kaikki ikäluokat. Niin ja vielä firmoille oma sarja, jotta

En muista koska olisin viimeksi vetänyt treenejä näin löysällä tahdilla, kun mitä nyt viime aikoina. Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt laskelmieni mukaan vain 4 kertaa salilla. Joskus aikaisemmin kerroin siitä miten laiska olo tulee jo kahdesta välipäivästä ja nyt niitä on tullut sitten oikein urakalla. Olen yrittänyt olla itselle armollinen ja hokenut peilin edessä, että on ihan ok joskus ottaa

Tuolla Sunsets Kuopio tapahtumassa kysyttiin jonkun verran, minkälainen mun workflow oikein on. No, mä oon vähän ehkä tylsä tässä, koska en jaksa hirveästi hifistellä. Yksinkertainen on kaunista, eikö? Yritän yleensä pitää kuvamäärän kohtuullisen pienenä, koska se helpottaa sitten edittiä aikalailla. Tästä syystä käytän myös aika harvoin sarjakuvausta, edes biitsiä tai lentistä kuvatessa. Jos ja kun käytän, ammun matalalla nopeudella kolmen neljän kuvan

Yleensä minusta itsestä on harmittavan vähän kuvia, kun olen aina yleensä kameran takana. Nyt Kuopiossa oli onneksi muitakin kuvaajia ja tällä kertaa minustakin on ruutuja, kun olen ottamassa ruutuja. Mukana toki pari muutakin kuvaa jossa en ole juuri sillä hetkellä kuvaamassa, vaan ottamassa IG storya tai selfietä. Kaikki kuvat: Jani Järveläinen ja lisää hänen kuviaan tapahtumasta löytyy TÄÄLTÄ.

Lauantai alkoi peleillä, kun vuorossa olivat semifinaalit. Alkuun miehet pelasivat kaksi peliä ja sitten oli naisten vuoro. Heti perään prossiottelut ja niiden jälkeen perinteinen hyväntekeväisyysottelu ja huutokauppa. Tämä on jo tosiaan perinteeksi muodostunut tapa, jolla kerätään varoja hyväntekeväisyyteen. Vielä minulla ei ole tiedossa kuinka paljon tänä vuonna pottiin kertyi, mutta kiitettävästi euroja kumminkin. Sitten saatiin finaalit käyntiin! Miehet saivat olla ensimmäisenä

No niin, viimeistä päivää viedään! Saavuin jo torstaina paikalle ja saman tien lyötiin käteen tapahtuman someen tunnarit. Sanottiin vain, että tee niillä jotain hauskaa. No olenkin sitten päivitellyt Insta Storyä @sunsetskuopio tilillä, päivittänyt kuvia feediin ja Faceen. Torstaina en koskenut ”oikeaan kameraan” ollenkaan. Myös tapahtuma-alueella oleva someseinä on ollut mun moderoitavana. Pelejäkin olen siinä samalla onnistunut kuvailemaan ja tässä postauksen

Ehkä kesän paras tapahtuma! Taas on se aika vuodesta. Se milloin ajattelen, että mitä yhdestä väliin jääneestä Ruissista. Se kun kelaan, että yksi kesän siistein viikonloppu on edessä. Ja se tarkoittaa vain yhtä asiaa: Parin päivän päästä alkaa Sunsets Kuopio, entinen Trust Kapital Open! Suomen siistein beach volley tapahtuma heittämällä ja jossa olen saanut olla jo monta vuotta mukana kuvaamassa. Parista

Okei, otsikko on hieman provokatiivinen, mutta tämä sisaruskolmikko on käyttänyt somessa kuviensa perässä juurikin tuota hästägiä. Ja koska olen aina sanonut, että kun tekee huumorilla juttuja sopivasti takki auki, sekä sopivalla röyhkeydellä, niin se on tyylikästä! Tämän takia oli pakko otsikoida postaus juurikin tuolla ”Finnish Kardashians” otsikolla. Sitten itse asiaan. Vedettiin hauskat kuvaukset keskiviikkona näiden kolmen kanssa. Olin ensiksi sopinut kuvaukset

Kuten ainakin ne ketkä minut tuntevat hyvin, tietävät minun olevan aika paatunut kahviholisti. Kahvia kuluu normaalisti noin 10 kuppia päivässä, aamu ei lähde millään käyntiin ja silmiä ei saa kunnolla avattua ennen kuin olen saanut pari kuppia kahvia alle. Joskus teen erilaisia miksejä, jolloin tavallisesta kahvista saa aavistuksen parempaa. Toisinaan duunailen näitä lämpöisiin kahveihin ja toisinaan taas jääkahveihin yms. Kahvin

Pari viikkoa sitten viimeksi ja nyt heti perään uudestaan! Aikaisempi postaus löytyy TÄÄLTÄ. Duunattiin taas Saran kanssa uutta tatuointia iholle. Nyt vuorossa oli vasemman käden hauiksen seutu ja kuvassa on leijona jolla merenneidon pyrstö. Tämän luonnoksen Sara piirsi jo aikoja sitten ja alkuperäinen tarkoitus oli tehdä tämä viime vuoden loppu kesällä. Kuten jo edellisessä jutussa mainitsin, silloin ei ehditty tekemään enempää,

Paluu ns. juurille. Hetkeen en ole lentopalloa tai biitsiä juuri kuvannutkaan. Joku aika sitten kävin pitkästä aikaa kuvailemassa naisten maajoukkueen ottelussa. Ensimmäisen erän oli ihan hukassa lähinnä siksi, koska en tykkää käyttää sarjakuvausta juurikaan. Tämä valinta helpottaa jälkityöskentelyä, kun kuvien määrä pysyy kohtuullisena, eikä lähde lapasesta. Toisessa erässä pääsin taas kiinni homman juonesta vanhaan tuttuun malliin. Nyt viikonloppuna Helsingissä pelattiin biitsin

Viikonloppu oli erityisen hauska ja tällä kertaa edes alkoholilla ei ollut hirveän isoa roolia hauskuudessa. Oltiin Sahanlahdessa viettämässä viikonloppua. Majoituspaikkoina toimi vene ja asuntoauto. Ilma oli kesäinen, aurinko paistoi ja paarmat pörräsivät ympärillä. Välillä tuli jopa outo tunne Suomessa, meinaan meinasi tulla hiki, vaikka ei tehnyt muuta kuin istui paikallaan. Kesä Kesä Kesä! Koska tarkempi sijainti oli Sahanlahti Resort, niin viikonloppuun

Viime vuonna, vajaa vuosi sitten Sara teki ensimmäisen tatuointista ihoon ja se oli minun iholle. Vasempaan rintaani tuli retromallinen kamera. Enempää hän ei ehtinyt silloin tekemään, kun opinnot Atlantin takana kutsuivat. Alkuvuodesta pyysin Saraa suunnittelemaan kuvan. Annoin spekseiksi sen, että haluaisin tyyliin tekstin: ”storytelling”, mutta en kuitenkaan tekstinä. Pyysin siis häntä piirtämään sen kuvana. Ja niin otin viime helmikuussa Lontoon