Image Alt

matkailu Tag

Sitä sanotaan, että matkailu avartaa ja se pitää kyllä paikkansa 110%. Olen tässä viimeisen parin viikon aikana selannut kuvia reissuista. Ainahan se on hauskaa muistella hauskoja tilanteita matkoilta, mutta ehkä isoin syy tässä on ollut se kun täällä Suomessa sää on mitä on. Puhutaan että syksy on niin kivaa aikaa ja plää plää plää. On syksyssä toki omat puolensa värien ja

Venice Beach Venice Beach, yksi parhaimmista paikoista maailmassa. Jotenkin sen paikan henki on sellainen joka meinaa saada sydämen pakahtumaan. On rantaa, ulkogymi, kehonpainoalue treenaamiseen, skedeparkki, koriskenttiä, vaatekauppoja basaarimaiseen tyyliin, tatskaliikkeitä, pubeja ja safkamestoja. Siististi pukeutuvia ihmisiä ajelemassa hienoilla autoilla, sporttisia tyyppejä treenaamassa, rokkareita ja hippejä maalailemassa spraypulloilla, katutaiteilijoita, beetboxaajia, freestyle räppäreitä vetämässä settiä ja jengiä ottamassa aurinkoa… Vähän saman tyylinen fiilis kun Lontoon Camden Townissa, mutta x100

KOHTA 100 PÄIVÄÄ POIS SUOMESTA Tai tarkemmin ottaen 90 päivää alkaa lähenemään, mutta tuo 100 näyttää paremmalta otsikossa, heh! Tiedättehän kun on kiva keksiä sellainen otsikko mikä on kingi! No miten on mennyt? Edelleen ihan kivasti. Vastasin tuossa joku aika sitten kaverin viestiin, että ihan ok. Tämä aiheutti pikkuisen humoristista hymähtelyä, että ”ihan ok”… Mutta sehän on positiivinen ilmaisu ainakin mun suusta. Paljon

Kaksi kuukautta Ausseissa - Aika lentää siivillä Ehkä vähän kliseinen lause: ”Aika lentää kuin siivillä” – ei olekaan niin tuulesta temmattu. Meinaan kaksi ensimmäistä kuukautta täällä maailman toisella puolella on mennyt nopeasti, todella nopeasti. Mitä täällä on kahdessa kuukaudessa oppinut tai mihin on tottunut? Alla muutamia mietteitä nopeasti listattuna. Jännää miten asiat normalisoituu niin äkkiä. Aluksi jokainen ferryllä mennyt matka meni katsellen

Voiko lämpöön kyllästyä? Veikkaan että ei, ei ainakaan kovin helposti. En edes osaa selittää miten ihanalta tuntuu aamuisin herätä, avata ovi ja tallata terassille juomaan kahvia shortseissa paljain jaloin, hihattomalla tai ilman. Lämpöinen tuulenvire hyväilee kroppaasi ja ”haistat” aavistuksen kosteahkon lämpimän subtrooppisen ilman. Jos jatkat tallustamista kadulle asti, niin lämpöinen betoni tai asfaltti hyväilee jalkapohjiasi. Olen myyty. En ole kohta kuukauteen käyttänyt

Ensimmäisen osan pääset kurkkimaan TÄSTÄ. Ensimmäinen aamu Hintertuxissa valkeni usvaisena. Mökkimme sijaitsi 1300metrin korkeudessa vuorien välissä. Aamulla kun join kahvia siinä 07:00 jälkeen, vuorien laet peittyivät vielä usvaan. Mökiltä ajoi noin 10min hissien ala-asemalle 1500 metrin korkeuteen. Kun nousimme gondoleilla ylöspäin, aurinkokin kiipesi esiin vuorien välistä kuin tilauksesta. Oikeastaan koko loppu reissun saatiin nauttia poikkeuksellisen hyvästä säästä. Ylhäällä pysty laskemaan hupparissa,

Kävin joskus Imagen järjestämässä kirjoittajakoulussa (tiedän, pitäisi käydä enemmän). Sillä kerralla siellä käsiteltiin matkoista kirjoittamista. Eräs puhujista oli Mondon toimituksesta. Muistan edelleen hänen ensimmäiset sanat: Artikkelia ei koskaan saisi aloittaa ”lentokoneesta”, jos se ei ole sen matkan pääpointti. Uskon ammattilaisia, joten aloitan tämän tarinan jo taksista tai oikeastaan edellisestä illasta. Seuraavan aamun lento oli aikainen ja tästä syystä menin Kivistön perukoille

Ennen kuin luet tämän, suosittelen lukemaan ensimmäiset osat tästä saagasta TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Tiistaina oli teemassa ”olla vaan”. Käytiin vaihtamassa parit farkut mitkä olivat väärän kokoiset. Takaisin tullessa käväistiin puolestaan Alhaurinissa pizza mestassa, jota meille oltiin suositeltu. Pizza ja limu/olut kustansivat ruhtinaalliset 4€. Ei ole minusta ainakaan hinnalla pilattu. Muuten oltiin lähinnä kämpillä. Sitten olikin vuorossa yksi reissun mieleen painuvimmista päivistä. Keskiviikkona startattiin

Perjantaina päätettiin lähteä katsomaan Juzcar nimistä pientä kylää vuoristoon. Pointti tässä oli se, että kyseessä on 200 asukkaan kylä, jonka Sony maalautti vuonna 2011 Smurffit 3D-leffan promona täysin siniseksi. Sopimukseen kuului valkoisen alkuperäisen värin palauttaminen kun pr-työ on ohi, mutta kylän asukkaat eivät sitä halluneetkaan. Syy tähän on selvä. Aikaisemmin kylässä oli vieraillut noin 80 turistia vuodessa (niistäkin luultavimmin 79